lauantai 25. tammikuuta 2014

Hiiriä ja ihmisiä: Great North Museum: Hancock

Lauantai-päivä, eikä mitään tekemistä. Korjasin tilanteen aloittamalla Newcastlen museoiden kiertämisen Great North Museum: Hancockista. Museo mainostaa internetissä itseään lauseella The World under one roof. Toteamus pitää varsin hyvin paikkansa, sillä saman katon alla on sekä luonnonhistoriallista että historiallista katseltavaa. Museon kokoelma käsittää Newcastle luonnonhistoriallisen seuran ja historiallisen seuran keräämät kokoelmat. Hancockia voisi kuvata aikakausien sekatavarakaupaksi: jokaiselle jotakin! 

Museon toisessa kerroksessa Northumbrian alueen luonto ja muinainen Egypti elävät sopusointuisesti oma museaalista yhteiselämäänsä. Hancock on ensimmäinen museo jossa olen kohdannut kuolleen hiiren ja kuolleen ihmisen noin viiden askeleen päässä toisistaan. Kuolleen ihmisen roolia esitti egyptiläisen naisen muumio. Yksityishenkilö nimeltään John Bowes Right osti kyseisen muumion vuonna 1825 ja lahjoitti sen Newcastle Litterary and Philosophical Societylle. Ilmeisesti lähes koko museon historiallinen aineisto on koottu samalla tavalla: Yksityiset keräilijät ja tieteelliset järjestöt ovat halunneet kasvattaa oman kokoelmansa. 

Koska Newcastle sijaitsee aivan muinaisen Hardianuksen muurin eteläpuolella, on museossa oma osionsa myös Roomalaisille. Antiikkia käsittelevissä museoissa on yleensä esillä runsaasti marmoriin hakattuja tai pronssiin valettuja päitä, eikä tämä muodosta poikkeusta. Myös hautakivet olivat hyvin edustettuina. Menneisyyttä oli kuitenkin pyritty elävöittämään antamalla hautakiviin hakatuille nimille ääni: Esimerkiksi muulinajajan hautakiven viereen oli pystytetty posteri muulinajajan kuvalla ja minämuotoon kirjoitettu lyhyt tarina hahmon elämästä.


Luonnonhistorialliselta osastolta löysin syyn sille, miksi jotkut saattavat luulla jääkarhujen syövän pingviinejä. Nämä kaksi eläintä on nimittäin aseteltu napaseutuja esittelevässä osuudessa samaan kaappiin. Näyttelyyn kosketusnäytöiltä sai käydä lukemassa kuvaukset eläimistä, ja mielenkiinnon johdattelemana kävin tarkastamassa mitä jääkarhuista ja pingviineistä kerrotaa .Tekstit olivat lyhyitä ja eläinten elinympäristöjen eroja ei mainittu. Esittelyt vaikutti vat yksinkertaisilta, sillä esimerkiksi jääkarhujen elintilan jatkuvasta hupenemisesta ei mainittu mitään. Niinpä museon valistava ja opettava merkitys ei mielestäni toteutunut. 

Hancock muistutti  siitä, että Iso-Britannia on hyväntekeväisyyden maa. Monet museot ovat hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämiä, ja järjestöjen takana on usein varakkaita lahjoittajia. Esimerkiksi Newcastlessa vaikuttanut teollisuusmies William Armstrong lahjoitti museon rakentamiseen 11 500 puntaa. Museon ylläpidon vaatima varainkeruu oli ymmärrettävästi hyvin esillä. Museon ensimmäisestä kerroksesta löytyi perhosgalleria jossa rahaa museolle lahjoittaneiden nimet oli kirjoitettu seinille piirrettyihin värikkäisiin perhosiin. 

Great North Museum: Hancockin ongelmana on sen hajanaisuus ja punaisen langan puute. Museolla ei ole yhtä teemaa vaan siellä on esillä maailman historiaa pieninä palasian noukittuina. Aion kuitenkin vielä palata Hancockiin, haluan nimittäin selvittää miten saisin nimen perhosten joukkoon. Toisaalta minulla on vielä näkemättä Great North Museumin toinen puolisko, eli ylipiston taidekokoelma Hatton Gallery. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti