Joulukuussa 1825 Berbicen viskaali Charles Herbert kirjoitti siirtomaan kuvernöörille sir. Benjamin D'Urbanille kirjeen. Herbert totesi kirjeessä että kruunun palvelijoita kannustaa aito halu toteuttaa Hänen Majesteettinsa hallituksen suunnitelmat orjuuden helpottamiseksi, mutta...
"But, your Exellency is well aware that the feelings for one part must not obviate a just considereation for the other, and that the tranquility of the valuable colony will be effectually destoyerd if acts of insurbination and misconduct on the part of the slave, and particularlty in the usettled state of 1824, are toletrated under the name of complain"Tässä kohdassa tutkija tuntosarveni nousevat pystyyn ja alan pohtimaan mitä tässä nyt oikeastaan sanotaan. Mitä tässä oikein tapahtuu?
Charles Herbert kirjoitti aikana jolloin abolitionistit pyrkivät lieventämään orjuuden vaikutuksia Britannina hallitsemilla alueilla. Vuonna 1823 englannissa oli perustettu Society for the Mitigation and Gradual Abolition of Slavery koordinoimaan orjuuden vastaista kampanjointia. Tähän kontekstiin asetettuna Herbert vaikuttaa itsepäiseltä virkamieheltä, joka ei mielessään jaa emämaan poliitikkojen asenteita. Siinä missä abolitionisteille orjat olivat orjuuden uhreja ja tarvitsivat suojelua, Herbertille orjat olivat uppiniskaisia ja kurinpidon tarpeessa.
Herbertillä oli Berbicessä ehkä paremmat mahdollisuudet olla omapäinen kuin englannissa. Kaukana parlamentista Herbert on voinut hakea omaa linjaansa emämaan abolitionistien ja siirtomaan orjanomistajien välillä. Kyseenalaistamalla abolitionistien tavoitteet näinkin suoraan hän asettuu ehkä tietoisesti siirtomaan orjanomistajien puolelle.
Kirjettä kirjoittaessaan Herbert on varmasti muistanut naapurisiirtomaassa Demerarassa kaksi vuotta aiemmin nousseen orjakapinan. Demeraran orjien keskuudessa oli levinnyt Englannista lähetetystä paperista, jossa kuningas julisti orjat vapaiksi. Huhujen kiertäessä orjat järjestäytyivät vaatimaan oikeuksiaan peläten omistajien piilottelevan vapauden lupaavaa asiakirjaa. Rauhanomaiseksi tarkoitettu protesti muuttui lopulta varsin yksipuoliseksi voimankäytöksi jossa armeija ampui ja orjat pakenivat.
Tutkimuksessani oli alunperin tarkoitus tarkastella orjien omaa toimintaa ja omapäisyyttä. Charles Herbertin kirjeen johdosta taidan kirjoittaa myös muutaman kappaleen, tai kokonaisen alaluvun, viskaalin omasta omapäisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti