perjantai 23. tammikuuta 2015

Otsikko-ongelma....ratkaistu toistaiseksi.

Minulla on aina ollut ongelmia otsikoinnin kassa. Mikä tutkielmalleni nimeksi? 

Otsikointi on oleellisesti kiinni tutkimukseni aiheessa, joten tutkimusaiheen sanallistaminen lienee oleellinen vaihe otsikoinnissa. Otsikoon pitäisi tiivistää tutkielman sisältö nopeasti hahmotettavaan ja ehkä myös houkuttelevaan muotoon. Ennen kuin voin otsikoida, on minun tiedettävä mitä olen tekemässä. 

Tarkoituksenani on tutkia orjien ja heidän omistajiensa vuorovaikutusta Brittiläisessä Guianassa, Berbicen siirtokunnassa vuosina 1819-1823. 

Berbice siirtyi brittiläisten haltuun 1800-luvun alussa hollantilaisilta, ja vallan vaihtuessa britit lupasivat säilyttää hollantilaisen hallinnontotavan ja lainsäädännän. Yksi hollantilaisen oikeusjärjestyksen eroavaisuus brittiläiseen oli se, että hollantilaisissa siirtokunnissa orjilla oli mahdollisuus valittaa omistajistaan tuomareille. Jamaikalla, Barbadoksella ja muissa brittien siirtokunnissa orjat eivät voineet näin tehdä. Käytäntö otettiin käyttöön 1700-luvun loppupuolella ja sen tavoitteena oli ehkäistä orjien kapinointia. 

Vuonna 1814 brititannian parlamentti päätti perustaa siirtokuntiin edunvalvojan virat pitämään huolta siitä että orjia kohdeltiin inhimillisesti. Ratkaisu oli osa parlametin käynnistämää orjuuden amelioraatioprosessia: Kun abolitionistit eivät saaneet riittävästi tukea orjuuden lakkauttamiseksi, siirtyivät he orjien elinolosuhteiden parantamiseen. Berbicessä edunvalvojaksi määrättiin siirtokunnan viskaali, joka siirtokunnan kuuluessa Hollannille oli ottanut vastaan orjien valituksia. 

Iso-Britannian parlamentti oli hyvin tiedonhaluinen, ja Colonial Office määräsikin siirtokuntien viranomaiset toimittamaan emämaahan raportteja ja kertomuksia siirtokunnan toiminnasta ja orjuudesta. Berbicestä Lontooseen toimitettiin mm. 80-sivuinen asiakirja jossa siirtokunna viskaali listaa vuosina 1819-1823 hoitamansa tapaukset. Tämä kyseinen raportti on alkuperäislähteeni. 

Berbicen orjat valittivat aineiston perusteella hyvin arkipäiväisistä asioista: Omistajat eivät antaneet heille riittävästi ruokaa,  annetut työtehtävät olivat liian isoja, ja sairastuneet jäivät ilman asianmukaista hoitoa. 80 sivuun mahtuu muutama keskenmeno, varkauksia ja runsaasti orjiin kohdistunutta väkivaltaa. 

Nopeasti ajateltuna vallankäyttö oli Berbicessä hyvin yksisuuntaista: Omistajat ja työnjohtajat pyrkivät alistamaan orjia. Tutkimuksessani pyrin kuitenkin lähestymään tapahtumia orjien omien kokemusten kautta: Miten he haastoivat omistajiensa auktoriteetin? Pystyivätkö he valituksilla oikeasti parantamaan omia elinolojaan? Käyttivätkö he epäsuorasti valtaa omistajiinsa? 

Tiedän siis melko hyvin mitä olen tekemässä, mutta miten sen voisi sanallistaa otsikkotasolla? 

Otsikoissa on perinteisesti viljelty tutkimuskohteen nimiä tai viitattu metodologisiin ratkaisuihin. Voisin viitata esimerkiksi orjiin ja omistajiin. Tämä ei kuitenkaan toimi, sillä aineistossa esiintyy paljon muitakin toimijoita kuin nämä kaksi. Voisin marssittaa otsikkoon teoreettisen lähtökohtani, joita on tällähetkellä ainakin kolme. Molemmat vaihtoehdot kuullostavat listamaiselta, eivätkä siis kovin kiinnostavalta. 

Tutkimukseni kytkeytyy selkeästi mikrohistorialliseen traditioon, joten otsikkoa on ehkä hedelmällistä etsiä  mikrohistoriaan nojaten. Olisiko Mikrohistoriallinen tutkielma orjuudesta hyvä? Ei, liian vanhahtava. Carlo Ginzburgin Juusto ja madot -tutkimuksen hengessä voisin nimetä tutkimukseni otsikolla Raippa ja Keskenmeno. Orjat vallankäytön kohteena ja vastustajina siirtomaa-ajan Guianassa. 

Tällä mennään kunnes keksin paremman. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti