keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kirjastoyö

Luulen olevani huono opiskelija sillä esseiden palautus jäi minulta viime tippaan. Vietin viikko sitten torstain ja perjantain välisen yön Robinsonin kirjaston neljännessä kerroksessa esseitäni viimeistellen. 

Olen aiemmin maininnut kirjastoon liittyvistä ongelmista -esimerkiksi aineistoa on ollut välillä heikosti saatavilla. Toisaalta olen neljässä kuukaudessa oppinut myös arvostamaan Robinson Libraryn tunnelmaa. Kirjaston tunnelman luovat ehdottomasti sen käyttäjät: Kevään viimeiset rutistukset täyttävät kirjston lukupaikat ja tietokoneet ihmisillä. 

Tenttiin ja esseiden viimeistely saivat minut huolestuneeksi omasta osaamisestani. Kymmenen tunnin lukemisen jälkeen aivoni antoivat pikku hiljaa merkkejä siitä että päivän saldo on saavutettu, ja että nyt olisi aika lähteä lepäämään. Eikö se ole huonon opiskelijan merkki, jos suorituskyky ei riitä lukumaratooniin? Miten voin selvitä tentistä jos en ehdi valmistautumaan? 

Kirjaston kahvilasta löysin kuitenkin piene helpotuksen: ylihintaista ja ravintoköyhää kolmioleipää syödessäni kaksi tyttöä valittivat toisilleen miten väsyneitä he ovat ja miten he eivät ymmärrä mitään lukemastaan. On siis minunkin oltava itselleni armollinen, jos nuo muutkaan eivät ole superihmisiä. 

Tyttöjen epätoivoinen tarina jatkui muissa kahvilan pöydissä ja kirjaston käytävillä. Ilmanala on raskas kaikesta ahdistuksesta, prokrastinaatiosta ja väsymyksestä joka opiskelijoista kuohuu. Näistä on Robinson Libraryn tunnelma tehty. 

Näin jälkikäteen ihmettelen miten jaksoin valvoa yön yli esseiden kanssa. Jaksamiseni takana taisi olla sekä kemia että inhimilliset voimavarat. Kannoin yön päätteeksi pöydältäni viisi tyhjää energiajuomatölkkiä, ja kofeiini hoiti tehtävänsä. Toisaalta jälleen kerran kämppikseni osoittivat miksi heitä aiemmin kehuin: kun satuin alkuillasta valittamaan miten energiavarastoni loppuivat kesken, yksi kämppiksistäni täydensi ne. Kuitenkin ehkä kaikkein eniten voimia toivat kotoa Turusta kännykkääni ilmestyneet kannustusviestit. 

Kokemukseni kirjastolla kuitenkin herätti yhden kysymyksen: Jos opiskelijat työskentelvät jo opintojen aikana kestävyyden äärirajoilla, miten he jaksavat työelämässä? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti